"Ei, ei saa heittää lattialle!"

Huudahdukseni kaikuu keittiössä jälleen kerran. Kuopus on taas osoittanut kesken lounaan haluavansa juustoa, joka on hänen herkkuaan, ja hän on heittänyt lounaslautasen lattialle. Sotku on hirmuinen. Lattia on täynnä keittoa. "Mitä oikein keksisin sinun kanssasi", huokaisen ja alan siivota. Juustoa ei nyt kuitenkaan heru!

Kuinka monta kertaa olet halunnut jotakin muuta kuin, mitä sinulla on tarjolla edessäsi? Jauhelihakeiton sotkuja lattialta viimeksi siivotessani Jumala alkoi opettaa minulle tilanteen kautta aivan uudella tavalla. Me ihmiset olemme taipuvaisia haikailemaan jotakin muuta, kuin mitä Jumala meille tarjoaa. Hän on suunnitellut meille erinomaisen, ravitsevan aterian, joka täyttää tarpeemme kuhunkin hetkeen sopivalla tavalla. Hänen Sanansa on suoraan meidän edessämme, mutta silti emme ymmärrä tarttua siihen. Tai jos tartumme, haikailemme kuitenkin jotakin muuta pikaisempaa ratkaisua, joka alkuun maistuu hyvältä mutta joka kuitenkaan ei ole meille hyväksi. Elämäntilanteissamme emme useinkaan näe siunauksia vaan koemme helpommaksi rukoilla vain: "Päästä meidät pahasta!" kuin "Tapahtukoon sinun tahtosi".

Hiljattain pyhänä kirkossa Vanhan testamentin sanankohtana luettiin Jumalan ihana ajatus meistä, Jeremian luku 29, jae 11: "Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." Tämä jos mikä on meille ravitsevaa leipää! On elämäntilanteemme mikä tahansa, voimme aina luottaa siihen, että Jumalalla on langat käsissään. Saamme rukoilla Sanan mukaisesti, että Henki vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä, ja että luottamus Jumalan hyvään tahtoon meitä kohtaan lisääntyy. Saamme aukaista Raamatun ja pyytää meille hengellistä ravintoa, jotta jaksamme eteenpäin. On joskus vaikea nähdä tuskallisen elämäntilanteen olevan meille mitenkään hyväksi. Jumala kuitenkin näkee, millaista hengellistä koulua kunkin meistä tarvitsee käydä. Sanan kautta Hän ohjaa meitä. Ottakaamme Jeesus sanassa ja rukouksessa lähemmäs sydäntämme, pysyväksi matkakumppaniksemme. Hän kutsuu meitä joka päivä tiiviiseen yhteyteen kanssaan!

Tartu sinäkin tähän lupaukseen: keittosotkujen keskellä on toivoa!

                                                                                                                             Ilona Teirikangas