2018.05.22

Achreniuksen hartauskirja
 
Abraham Achrenius (1706–1769) oli pappi, runoilija ja herännäisjohtaja. Kuuluisin hän on kai erikoisesta uskonnollisesta elämänhistoriastaan. Hän tunsi omasta kokemuksesta 1700-luvun tärkeät kristilliset virtaukset – Hallen pietismin, separatistisen pietismin ja herrnhutilaisuuden – ja päätyi lopulta yhdistämään näistä saadut opit omassa persoonassaan kirkolliseksi herätyskristillisyydeksi. Virsikirjassamme on muutama hänen virtensä, niistä tunnetuin ehkä numero 103, Ah saavu, Jeesus, keskellemme.
 
Achrenius kirjoitti myös suorasanaista tekstiä. Sellaisesta esimerkki on alkujaan vuonna 1749 ilmestynyt ja Jaakko Haavion kielellisesti uudistama Halullisten sielujen kysymys (Gummerus 1937).
 
Kirjan perusidea on jonkin verran Bunyanin Kristityn vaelluksen mukaan kuvata pelastuksen tielle lähteneiden halullisten eli heränneitten sielujen matkaa pois ”synnin ja suruttomuuden yöstä ja pimeydestä”. Matkalaiset saavat kysymyksiinsä vastauksia ”Jerusalemin vartijoilta” eli uskollisilta opettajilta. Lisäksi kuvataan ihmisiä, joiden kaidalle tielle lähtöä estävät erityiset helmasynnit, esimerkiksi epäileväisyys, voimattomuus ja saastaisuus.
 
Kirja on oikeastaan peräkkäin liitettyjen raamatunsitaattien kokoelma. Sanottavaa ei ilmaista niinkään kirjoittajan sanoin kuin etsimällä aiheesta puhuvat kohdat Raamatusta.
 
Toisaalta tämä on kiinnostavaa. Se kuvastaa kirjoittajan ja kai hänen aikansakin syvää kunnioitusta Raamattua kohtaan. Pohtimista siitä saa nykyinenkin lukija. Toisaalta tällainen rakenne tekee kirjan tekstistä luettelomaisen.
 
Halullisten sielujen kysymys ilmestyi aikana, jolloin herätyskristillisyys alkoi työntää puhdasoppisuuden katekismuskristillisyyttä tieltään. Achrenius sanoo selvästi, että hänen kirjassaan korostus on Jumalan sanassa ja kristillisessä kokemuksessa. Mikä ulkonaisesti on sanottu Raamatussa, sen Pyhä Henki vaikuttaa kristityn sisäisessä kokemuksessa. Katekismusta ei mainita.
Ilman muuta Achrenius oli tulevaisuuden mies. Tuohon suuntaanhan kehitys kirkossa tuli kulkemaan. Tämän päivän näkökulmasta en kuitenkaan olisi valmis allekirjoittamaan väitettä, että Raamattu ja kokemus riittävät. Kyllä minusta katekismuksellakin on uskonelämässä oma sijansa.
 
Haavio on asettanut Halullisten sielujen kysymyksen uuden kirjasarjansa Vanhentumattomia hartauskirjoja alkuun. Sarja tosin taisi lopahtaa sota-ajan melskeisiin.
 
 
Haavio kirjoittaa kirjan johdannossa vuonna 1937 nytkin ajattelemisen arvoiset sanat: ”… kansamme uskonnollisen elämän suonenlyönti tuntuu kirjassa … niin voimakkaana, että nykyisin, kun terve uskonnollinen vaisto neuvoo kansaamme hakeutumaan takaisin isien hengelliseen perintöön, kirjamme julkaiseminen uusittuna puolustanee paikkaansa.”
 
Esko Miettinen